Milloin asiat alkaa olla? Tuleeko minusta kirjailija silloin kun kirjoitin ja kuvitin ensimmäisen kirjani viisivuotiaana päiväkodissa vai silloin kun julkaisin ensimmäisen paperille painetun tekstin (olkoonkin koulun opinnäytetyö). Vai tuleeko minusta kirjailija vasta kun on jotain sanottavaa. Tosin sanottavaa on usein paljonkin. Ilmaisu ei aina vain toimi ihan niin kuin pitäisi.
Pienellä saarella elämänsä asunut ihminen kasvaa kulttuurissa, jossa itsetunto ja omanarvontunto ovat suuria jo lapsesta pitäen. Ihminen oppii helposti siihen, että sillä on oikeus johonkin. Että sen kuuluu saada jotain, vaikka se olisi toiselta pois. Kun mää haluun. Silloin sitä oppii sanomaan sanottavansa, koska luulee että muita kiinnostaa sun mielipiteesi. Vaikka niitä ei kiinnosta. Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska ei kellään muulla ole väliä. Kunhan vaan ne toiset ymmärtää pitää asiansa omana tietonaan, kun ei ketään kiinnosta niitten mielipiteet.
Mut hei, joskus asioista tulee totta ja saa sanoa sanottavansa.
Jag undrar när är det som saker börjar att bli? Blev jag en författare när jag skrev min första bok som femåring i dagis eller när jag publicerade min första text på papper? Eller är det när jag har ngt att säga?
Den som har fött och bott hela sit liv i en liten ö man har bra självkänslan redan från barn. Man lär sig snabbt att ha en rättighet för ngt. Då lär man att säga vad som vill och tror att andra är intresserade av sin åsikt, när det inte är så. Men det spelar ingen roll, ibland blir det så att du får säga vad du vill och allt ska hända.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mielessä?